Väärinymmärretyt sanat?

Sain joululahjaksi Exitin hyvin menestyneen levyn nimeltä Sateen kohinaa. Pitihän se hankkia jo siitä syystä, että julkaisijana on Jiffel Music, tuleva naapurimme. Olen tykännyt itse musiikista ja vähitellen rupesin kuuntelemaan myös sanoja. Koska levyllä on monen yksittäisen lauluntekijän kappaleita, sanoitukset eivät ole ollenkaan linjassa. Itse asiassa ne ovat ilmiriidassa keskenään. Otetaan muutama esimerkki.

En tahdo oppia enkelin kieltä
Saavuttaa jotain korkeeta mieltä
Sankarin saappaisiin mä en tahdo ahtaisiin

Suurimmaksi on pienimmäksi
Anna se mun ymmärtää
Armahtavaksi palvelijaksi
Kaiken muun saan hävittää
(Jari Levy: Varjoon)

Laulu antaa toivoa pienille ja tavallisille ihmisille, niille jotka eivät enää jaksa elämöidä oikeaoppisuudella, pyhityksellä tai menestyksellä.

"Ei mitään hätää!" meille luvattiin
Ja me uskoimme taas noihin valheisiin
Meidän piti olla se viisas ihminen
Joka ilman Luojaa löytää vapauden

Tuo vieras virta meidät eksyksiin vei
On tullut vihdoin aika sanoa: "Ei!"

Niin kuin sätkynuket
Tämä kansa käy
Kysymättä minne
Vaikkei suuntaa näy
(Pekka Simojoki: Virta kääntyy)

Tähän on otettu vanhanaikainen Suomen kansa -retoriikka mukaan. Kansalle on syötetty pajunköyttä ja sitä talutetaan kohti turmiota. Kertosäe odottaa herätystä, virran kääntymistä. Minusta sellaista homogeenista joukkoa tai olentoa kuin Suomen kansa ei ole enää olemassa, jos on ollutkaan. Anu Mylläri kirjoittaa Adoptoitu-kirjassa, että Suomen armeijassa palvellessaan hän tunsi itsensä ulkopuoliseksi, kun juhlapuheessa vedottiin "veren perintöön". Isänmaallisuutta voi korostaa ilman myyttistä kansallisuus- ja rotuaatettakin, samaten herätystä voidaan rukoilla mainitsematta termiä Suomen kansa.

Mä oon uskon kylvänyt
Tätä tietä epäillyt
Mä oon ensimmäisen kiven heittänyt

Mä oon ollut olkapää
Rakkaudeton, musta jää
Olen tuskas nähnyt ja torniin kiivennyt

Mä oon katkeroitunut
Mä oon anteeksiantanut
Olen armahtanut, ristiinnaulinnut

Mä oon Sinut kieltänyt
Sulle selän kääntänyt
Kukon laulaessa yössä itkenyt.
(Jari Levy: Pidäthän)

Minuun tehoaa tällainen rehellisyys ja realistisuus. On lueteltu hyviä ja huonoja asioita, näinhän elämässä käy. Tässä ei osoitella ketään toisia.

Jotain tapahtui, en sitä ymmärrä vieläkään
Mikä lopulta sai sinun mielesi kääntymään
Salakavalasti kylmä sai vallata talon
Oven suljit ja sammutit viimeisen valon

Kaiken kokemasi jälkeen
löysitkö koskaan suurempaa
Mitä Jumalasi jälleen
sinulle tahtoo lahjoittaa

Vaikka sydämesi taipuu
vieraille teille kulkemaan
Nousee syvemmältä kaipuu
Isäsi syliin uudestaan.

Syvälle, syvälle sukelsit
Sanoihin kompastuit
Valheiden verkkoon takerruit
Voi jospa takaisin löytäisit kuitenkin
(J. Jouppi: Kaiken kokemasi jälkeen)

Nämä ovat henkilökohtaisia sanoja jollekulle, enkä voi tietää taustoja. Mutta näin ulkopuolisesta ne kuulostavat norsunluutornista lausutuilta. "Minulla/meillä on ainoa totuus, miksi annoit valheiden viekoitella itsesi pois, tule takaisin, et ole mistään voinut löytää parempaa." Aika alentuvaa, sanoisin. *vilunväristyksiä*

Anna elämän tulla
Anna elämän olla
Se on kuin joki tai tuuli tai puu
Anna elämän kasvaa
Tunne elämän tuskaa
Kaikki se ilo ja kaipaus ja muu

Se on ... uskaltaa
Se on ... rakastaa
Eksyä, etsiä, hakea uutta
Ottaa vanhasta hyvä ja mennä
Se on ... vaeltaa
Se on ... rakentaa
Kokea kipua, alastomuutta
Ilman haaveita lintu ei lennä
Mut se lentää, jos elää
Se lentää, jos elää.

Anna elämän tulla
Olet vierailulla
Jokaisen päivän sä lahjaksi saat
Anna elämän viedä
Kun et kaikkea tiedä
On hyvä jos jonkun kanssa sen jaat.
(Jari Levy: Jos elää)

Tämä on ihana laulu, melkein panteistinen luonnon elementteineen. Ei kehoteta ketään jäämään sinne torniin oikeine näkemyksineen, vaan väläytetään mahdollisuutta kasvaa elämän mukana. Kestää väärässäolemisen kipu, lähteä eteenpäin ja lentää!