Suurista unelmista pienempiin

Ennen pääsiäistä saatiin kuunnella Eero Junkkaalan luento aiheesta "Särkynyt saviruukku" (Jer. 18). Savi meni pilalle valajan käsissä. Meistä piti tulla jotain, muttei tullutkaan. Jumalan konseptit eivät kuitenkaan menneet sekaisin; hänellä on mielessään kuva siitä, millainen astia tästä on tulossa. Olennaista on se, että muovautuminen ja särkyminen tapahtuu "Hänen käsissään". Loppukaneetti oli se, että me emme tule koskaan täysin eheiksi täällä maan päällä, vaan pääsemme viallisina taivaaseen. Eri keskustelupalstoja seuranneena olen tullut siihen tulokseen, että joidenkin pitää paremminkin eheytyä siitä, että heitä on yritetty väkipakolla parantaa ja korjata.

Nuorempana ajattelin, että minun kannattaa lukea se ja se klassikko, opetella mahdollisimman monta kieltä, hankkia erilaisia taitoja, koska niistä voi olla myöhemmin hyötyä. Näin minusta tulisi monipuolinen ihminen, joka pystyy vaikka mihin. En taida tulla enää valmiimmaksi, päinvastoin - osa kielistä on käyttämättömänä ruostunut, ja pää muutenkin tullut hataraksi. Unohtelen ja kadottelen tavaroita. Strategiaa pitää siis tarkistaa?

Pääsiäisen vietimme Berliinissä. Siellä ihmiset ovat täydellisesti sopeutuneet suurkaupunkiin. He ovat ystävällisiä, rentoja, joustavia ja hyväntuulisia. Kaupunkilaisia isolla K:lla. Vaikka kehittyisin vielä pari sataa vuotta, tulisiko minusta ikinä sellaista? Taidan panostaa siihen, että minusta kehkeytyisi Maalainen isolla M:llä. :) Mökkikausi alkaa huomenna - pitää penkoa kaapin perältä verkkarit esiin ja pakata puutarhakurssin muistiinpanot mukaan. Voin olla edes vähässä uskollinen, siis kaivaa ohjeen mukaan kukkapenkistä kaikki kasvit ylös ja kammata mullan puhtaaksi rikkaruohojen juurista. Voin myös laittaa tavoitteeksi edes läheisieni rakastamisen.

P.S. Markun pudotusuhka peruuntui ja koko osasto jäi yt-neuvottelujen ulkopuolelle. :)