Sadekesän jälkeen

Tai jos nyt kuitenkin päivitän vähän ja kerron perheen kuulumisista. K kävi riparin Vivamossa ja on saanut sieltä uusia ystäviä. He ovat tapailleet kiitettävän usein leirin jälkeenkin. Ja tänään on syksyn ensimmäinen KRS:n nuorten ilta Agricolan kirkon kryptassa.

J on siirtynyt yläkouluun ja entisestään miehistynyt. Hän on säästänyt viikkorahoistaan jo melkein 700 euroa mopoon (huokaus). Häntä jännittää kovasti, selviääkö hän ensi kesänä mopokortin teoriakokeesta ja meitä jännittää ja pelottaa tietenkin kaikki mopoihin liittyvä kulttuuri.

Laihdutin loppujen lopuksi 10 kg ja se on pysynyt grillikaudesta huolimatta koko kesän. Markku on tähän mennessä laihduttanut 16 kg ja hänet pitäisi saada lopettamaan, miten?

Olimme Lahden Herättäjäjuhlilla ja juuri eilenkin Velskolassa seitsemän seurakunnan körtti-illassa. Ensi kesänä Leppävaarassa pidettävien herättäjäjuhlien valmistelut ovat tietenkin jo vauhdissa. Mietin sitä, millä tavalla motivoidaan talkooponnistuksiin, kun uskon filosofia on alatien kulkemista, meuhkaamisen ja hehkutuksen välttämistä, odotusta ja kyselemistä. Eivätkös ihmiset vain kaivaudu poteroihinsa kaipaamaan armon vilausta? Ei se niin ole, heränneet ovat tosi itseironista ja vastuuntuntoista väkeä. :)

Viimeksi olen lukenut Stefan Einhornin kirjan "Aidosti kiltti". Ei kai maksa paljoa olla ystävällinen päivittäisissä kohtaamisissa, olla kiinnostunut ja esimerkiksi kysyä neuvoa. Se jolta kysytään, ilahtuu siitä että häneen luotetaan ja häntä arvostetaan, ja se joka kysyy, saa apua.