Viiniä ja sinitarraa

Tänään on ollut hauska päivä. Olin asiakaskäynnillä Hämeenlinnassa ja pääsin lounastauolla pujahtamaan yksin kaupungille. Löysin torin kulmalta sympaattisen nepalilaisen ravintolan, jonka nimi tarkoittaa levähdyspaikkaa. Olin liikkeellä junalla, ja olin jo unohtanut miten tasaista ja miellyttävää junamatkustus on - vain lipua kuuraisten peltojen halki. Junissa on oma tunnelmansa: ihmiset ovat välitilassa ja saa kuulla mielenkiintoisia keskustelunpätkiä ja ennen kaikkea puheluja, joista voi kuvitella ne toiset vuorosanat ja kehitellä mitä ihmeellisimpiä tarinoita. :)

Illalla satoi taas, mutta ei auttanut - päätin aloittaa vaalikampanjan. Lampsin saappaissa Uus-Perkkaalle ja kiinnitin Sitoutuneena seurakuntaan -listan mainoksia ja omia mainoksiani kaikkiin niihin rappukäytäviin, joihin pääsi sisälle. Yksi muslimin näköinen mies toivotti minulle onnea. Olisin laittanut mainoksia uloskin, mutta sateessa eivät sinitarra ja teippi toimi.

Myös Jonel kierteli tänään naapurustoa - hänellä on parikymmentä partiolaisten joulukalenteria kaupattavana. Muuten, mitä sanoisitte lapselle joka tulee silmät loistaen ehtoollispöydästä ja kuiskaa: "Tuo viini on tosi hyvää!" Minä pidin kotona esitelmän ja sanoin, etteivät ne ole mitkään viininmaistajaiset. Jonel luuli tietenkin olevansa vain kohtelias. Hmmm. Olisiko sittenkin pitänyt odottaa että hän käy rippikoulun ensin ennen kuin päästämme hänet ehtoolliselle?