Pyhitetty olkoon sinun nimesi

Tutun Isä meidän -rukouksen ensimmäinen rukous on "Pyhitetty olkoon sinun nimesi". Helposti se vilahtaa ohi, kun yrittää pysytellä esilukijan vauhdissa. Lausetta voi olla vaikea edes hahmottaa rukoukseksi, koska se ei pyydä mitään. Me vain tunnustamme ja painotamme tosiasiaa, Jumala on pyhä.

Miksi rukoilen "Pyhitetty olkoon sinun nimesi", eikö Jumalan nimi jo ole pyhä? Pitääkö sen tulla vielä pyhemmäksi? Ei, mutta minä itse tarvitsen näitä sanoja, että Jumalan nimi tulisi pyhäksi omassa elämässäni.

Tämä rukous voi olla siksikin vaikea, koska elän kulttuurissa, jossa pitäisi olla koko ajan hyödyllinen. Saan arvostusta itseltäni ja toisilta saavutuksista ja teoista. Jumala ei kuitenkaan palkitse minua hyödyllisyydestäni.

Jos näkisin itseni Jumalan pyhyyden valossa sellaisena kuin todella olen, riisuttuna, kauhistuisin sitä iljettävää näkyä. Rukouksen alussa Jumalasta sanotaan kuitenkin kaksi asiaa: hän on Isäni ja hän on pyhä. Kun ymmärrän molemmat puolet, rakkauden ja pyhyyden, tajuan oman realistisen tilanteeni Jumalan edessä ja siitä syntyy aitoa rukousta ja kiitosta.

Ajatuksia Peter Halldorfilta syysloman alkajaisiksi.