Fundamentalisti

Niin, piti siitä Juha Jokelan Fundamentalisti-näytelmästä kirjoittaa lisää. Kuuntelin Markuksen ja Heidin keskustelua näyttämöllä henkeä pidättäen, koska se kuulosti ihan siltä sananvaihdolta, jota jatkuvasti käyn oman pääni sisällä. Järki vs tunteet, kyynisyys vs elämänhalu, humanismi vs teismi... loputtomiin. Tietenkin Heidi oli mieleltään herkkä ja jopa sairas, mutta oliko silti oikein, että Markus romutti hänen uskonsa ja maailmanjärjestyksensä, olipa se kuinka yksisilmäinen, ontto tai vahingollinen tahansa? Ja oliko Heidiltä oikein tulla käännyttämään ja käyttämään hengellistä väkivaltaa? Me ihmiset lyömme surutta toisiamme päähän niin Raamatulla kuin valistuksellakin.

Löysin vastikään mielenkiintoisen ex-fundamentalistin blogin, joka pohtii näitä uskon kysymyksiä: http://lavistyksia.blogspot.com/.

Koetan vähän rentoutua näistä ajatuksista, ja siihen on hyvä tilaisuus, kun sain vihdoin kirjastosta kolmen kuukauden jonotuksen jälkeen Kjell Westön romaanin Missä kuljimme kerran. Sen jälkeen on vuorossa alennusmyynnistä hankittu Amos Ozin muistelmateos, jonka tosin joudun lukemaan ruotsiksi, kun muuta ei ollut. Itse asiassa tuo Westö olisi ennemmin kannattanut lukea ruotsiksi!