Lapset mielessä

Onpa ihanaa laittaa kummitytölle joulupakettia. Suomen Lähetysseuran suositeltavien tavaroiden listalla on melkeinpä pelkästään hömpsötyksiä: kiiltokuvia, tarroja, hiuspinnejä, muovikoruja... Ideana on se, ettei saa olla mitään varastettavaksi kelpaavaa, eikä niin isoa, ettei mahtuisi kirjekuoreen. Meidän Natasha asuu Jerusalemissa ja puhuu kotonaan armeniaa ja arabiaa. Hän käy kristillistä, arabiankielistä koulua Jerusalemin vanhassa kaupungissa, ainakin viimekeväisten tietojen mukaan. Nyt jouluksi saamme kai uuden kuvan ja tuoreempaa tietoa.

Toinen kummikohteemme on Nepalin lapsityöläiset, joille on järjestetty koulua. Siellä meillä ei ole ketään tiettyä lasta, vaan koko projekti. Ehkä sinne voisi silti lähettää jotakin? Täytyypä käydä katsomassa Interpedian sivuilta.

Eilinen päivä meni Kamerunin merkeissä kirkolla - jumalanpalveluksen jälkeen oli maittava afrikkalainen lähetys/isänpäivälounas ja ohjelmaa. Kun katselin lähettien reippaita ja välittömiä tyttöjä, aloin miettiä lähetyslasten asemaa - mikä rikkaus, mutta tuleeko ihmisestä juureton maailmankansalainen? Onneksi voi kuitenkin juurtua vahvasti omaan perheeseensä, olipa sitten missä maanosassa hyvänsä.