Athos ja Borat

Olin eilen Tennispalatsissa. Ensin katselin läpi näyttelyn Athos-vuoren munkkiluostareista. En ole erityisemmin vihkiytynyt ikoneihin, joten seurasin kateellisena kuinka venäläiset naiset tutkivat innokkaasti ja ihaillen niiden yksityiskohtia. Joskus 80-luvulla olimme Kreikassa Athoksen naapuriniemellä rantalomalla, mutta munkkien niemi oli suljettu turisteilta. Hyvä niin. Näyttely oli upea, mutta olisin tarvinnut opastuksen. Eteisessä oli hyvinvarustettu myyntipiste, jossa oli mm. suomalaisia ortodoksisia kirjoja. Olisi tehnyt mieli ostaa jokin niistä - sellainen jossa on vanhojen munkkien opetuksia.

Sitten siirryin samaisessa palatsissa katsomaan ystävättäreni kanssa Borat-elokuvaa, joka oli ensi-illassa suurimmassa salissa. Yleisö ulvoi naurusta jo alkutekstien kohdalla ja naurua riitti loppuun asti. Olin Boratin vannoutunut ystävä jo ennestään, koska olin katsonut Ali G -showta. Borat on törkeä, mutta jekutetut ihmiset välillä vieläkin törkeämpiä... Borat paljastaa ihmisten alhaisuuden ja ennakkoluulot, myös minun.

Marraskuun alussakin voi aurinko paistaa!


P.S. Su-aamuna olin messussa ja päätin, että jos ikinä hakeudun Leppävaaran srk:ssa sielunhoitoon, niin käännyn Terhi Muilu-Teinosen puoleen. Hänellä on niin paljon viisautta ja syvyyttä.