Voimala

Eilistä Voimalaa oli mukava katsoa. Muutama kommentti jäi mieleen. Kun Rainer Friman puhui kuristavasta yhteisöstä, Arto Antturi sanoi, että kirkon puolella ainakin suurissa kaupunkiseurakunnissa ongelma on pikemminkin se, ettei mitään yhteisöä ole. Juha Jokelaa olisin halunnut kuunnella enemmänkin. Kuinka tunnistaa oma fundamentalisminsa, lukitut asenteensa? Erik Wahlström oli suorastaan pelottavan näköinen, mutta ymmärrän hänen pointtinsa. Koska usko on epärationaalista ja kaiken muun ulkopuolella (yläpuolella?), siitä ja sen kohteista voi tehdä absurdia huumoria ilman että mikään rikkoutuu.

Sekin oli hyvä, että keskustelijat olivat samaa mieltä Vanhasta testamentista ja gnostilaisuudesta. Ennemmin Vanhan testamentin kertomukset ja ankkuroituminen verevään juutalaisten historiaan kuin salaiseen tietoon perustuva gnostilaisuus. Kristinuskossa ei ole mitään korkeampaa viisautta tai guruja, joita tarvittaisiin salaisuuksia selittämään. Ei ole myöskään ylemmän ja alemman tason kristittyjä. On yleinen henkilökohtainen pappeus ja kaikki tieto on jokaisen ulottuvilla.