Selloni

Kai kauppakeskukseenkin voi kiintyä, jos on seurannut sen rakentamista alusta asti. Minä olin valokuvaamassa Maxin viimeisiä päiviä, tutkin netistä piirustusten muuttumista, kävin infotilaisuuksissa. Itse asiassa jo kauan ennen tätä kävelimme usein Ruusutorpan uinuvien huviloiden lomitse Laajalahdesta Maxin pajupelloille ja kuvittelimme, miltä uusi kaupunginosa tulee näyttämään.

Paras tunnelma Sellossa on oikeastaan silloin kun liikkeet ovat kiinni, aamulla varhain junalle kävellessä tai illalla vähän 21 jälkeen, kun pesuauto saippuoi lattiaa, kahvilan ristikko on jätetty raolleen ja tarjotinpino on siinä odottamassa aamun asiakkaita. Tämä on minun - meidän olohuoneemme. Puhumattakaan kirjastosta ja Sellosalista.

Prismassa ja Citymarketissa saatan vieläkin käydä lenkkivaatteissa ruokaa ostamassa, mutta uudella puolella on pukeuduttava niin kuin olisi Helsingin keskustassa. Ja Sellohan ON Helsingin keskustaa. Menen liukuportaita alas, nousen raput, istun moderniin A-junaan ja olen hetken päästä jo Stockmannilla. Mitään siirtymää ei enää ole.

P.S. Tänään vahvistui, että menen lauantaina Selloon keräämään Tasauspäivän lipaskeräystä. Jee!